Mun sukulaiset on toisen vanhemman puolelta aika korkeasti koulutettuja suurin osa ja ovat jotenkin tittelinkipeitä. Siis ihan naurettavuuteen asti. Aina muistetaan mainita, että se ja se on eurojuristi ja jotain eläinlääkäriä kumarretaan maahan asti. Tiedän, miten iso puheenaihe se on suvussa, jos ja kun mä alan siivoileen syksyllä. Vaikka ei tuo itseäni niin  kauheasti ota päähän, olen monesti kesätöissä ollut siivoamassa ja se on ihan hauskaa kun näkee tuloksen heti ja saa koko ajan puuhastella. Mulle ei sovi joku toimistotyö koko ajan samassa paikassa istuen. Mutta tietty harmittaa ja nolottaa se sukulaisten supina. Ja isä ja äiti ovat varmaan häpeissään jos tytär siivoo. No, onhan mun veli koulutustaan vastaavassa työssä  kansainvälisissä hommissa, kääntäkööt puheen aina sitten siihen jos joku kyselee.

Eilen miehen kanssa puhuttiin tästä. Se yrittää saada mua jäämään roikkumaan sijaiseksi omalle alalle. Selitin, etten jaksa niitä lyhyitä sijaisuuksia ja kun koskaan ei tiedä, että mikä tulee olemaan minkäkin kuun palkka. Olen niin  kyllästynyt totaaliseen köyhäilyyn. Ensin opiskeluvuodet, sitten vuodet kotiäitinä ja sitten pari vuotta pätkissä sijaistamista. Mä haluan käydä töissä viitenä päivänä viikossa ja tietää etukäteen, mikä on minkäkin kuun palkka, olkoot sitten pieni.