keskiviikko, 18. kesäkuu 2008

sukulaisista

Mun sukulaiset on toisen vanhemman puolelta aika korkeasti koulutettuja suurin osa ja ovat jotenkin tittelinkipeitä. Siis ihan naurettavuuteen asti. Aina muistetaan mainita, että se ja se on eurojuristi ja jotain eläinlääkäriä kumarretaan maahan asti. Tiedän, miten iso puheenaihe se on suvussa, jos ja kun mä alan siivoileen syksyllä. Vaikka ei tuo itseäni niin  kauheasti ota päähän, olen monesti kesätöissä ollut siivoamassa ja se on ihan hauskaa kun näkee tuloksen heti ja saa koko ajan puuhastella. Mulle ei sovi joku toimistotyö koko ajan samassa paikassa istuen. Mutta tietty harmittaa ja nolottaa se sukulaisten supina. Ja isä ja äiti ovat varmaan häpeissään jos tytär siivoo. No, onhan mun veli koulutustaan vastaavassa työssä  kansainvälisissä hommissa, kääntäkööt puheen aina sitten siihen jos joku kyselee.

Eilen miehen kanssa puhuttiin tästä. Se yrittää saada mua jäämään roikkumaan sijaiseksi omalle alalle. Selitin, etten jaksa niitä lyhyitä sijaisuuksia ja kun koskaan ei tiedä, että mikä tulee olemaan minkäkin kuun palkka. Olen niin  kyllästynyt totaaliseen köyhäilyyn. Ensin opiskeluvuodet, sitten vuodet kotiäitinä ja sitten pari vuotta pätkissä sijaistamista. Mä haluan käydä töissä viitenä päivänä viikossa ja tietää etukäteen, mikä on minkäkin kuun palkka, olkoot sitten pieni.

keskiviikko, 18. kesäkuu 2008

Siivousta

Heittelin surutta (tai vähän surullisena kuitenkin) kansioittain pois töihin liittyvää materiaalia. Kaikkea sitä on tullutkin kerättyä. Ihan hyödyllistä materiaalia, jos olis töitä. Mutta kun ei ole, niin turhaan vievät tilaa pienessä kodissa. Edessä vielä muutto väliaikaisesti pienempään asuntoon, joten ei ole mitään järkeä raahata mukana tavaraa, jolla ei enää tee yhtään mitään.

Nyt olisi pitänyt jo kuulua  viimeisistä työpaikoista, joita olen hakenut. Odotin oikeasti, että pääsisin edes työhaastatteluun. Olen heille tuttu, koulutus vastaa ilmoituksen vaatimuksia, eikä paikkaan voi olla kamalasti hakijoita, sen verran syrjäisessä pikkukunnassa. Vaan ei...yhteenkään työhaastatteluun en päässyt tänä keväänä.

Meillä on tulossa opiskelukavereiden luokkakokous. En todellakaan aio mennä sinne, kun ei ole töitä.

tiistai, 17. kesäkuu 2008

Harmaa päivä

Olen akateeminen ja työtön. Parin vuoden työhistorian aikana olen päässyt tekemään enemmän tai vähemmän lyhempiä sijaisuuksia. Yrittänyt saada jalkaa työnantajien oven väliin. Mutta aina ne menevät kiinni edestäni. Lyhyitä sijaisuuksia en innosta tehdä enää ollenkaan. Ei sitten pätkääkään. Nyt keväällä en ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun ja masentaa. Kuinka monta vuotta pitäisi olla valmis tekemään pätkätöitä? Niin ettei etukäteen koskaan voi olla varma, millainen palkka kustakin kuusta on tulossa. Olen ajatellut vaihtaa alaa aivan täysin. Alkaa tekemään jotain paskahommia, jolloin kuitenkin töitä olisi viitenä päivänä viikossa ja palkka sama joka kuukausi. Mitäpä sitä muuta voi tehdä kuin siivota, koulutusta ei ole muuhun.

Jos nyt lähden niihin siivoustöihin niin samalla saan kyllä sanoa hyvästit omalle alalle, jolle olen kouluttautunut. Masentaa ja surettaa niin paljon, etten ole saanut aikaiseksi edes työkkäriin ilmoittautua työttömäksi. Sekin on jotenkin niin alentavaa.